Kirjallisuusessee

Täällä pohjantähden alla ja Pieniä sankaritekoja- Periksiantamattomuuden motiivit

Taistelutahto, periksiantamattomuus, itsepäisyys, sisu. Alakoulussa äidinkielen tunnilla mietimme suomalaisuuteen liittyviä asioita. Listalla oli muiden muassa talvi, sauna ja sisu. Lukion äidinkielen tunnilla lista oli jo syvällisempi ja laajempi, mutta sisu oli edelleen mukana. Suomen sodista puhuttaessa puhutaan usein myös suomalaisesta taistelutahdosta, sisusta. Siitä, kuinka pieni kansa on pärjännyt omillaan ilman suurta aseistusta tai apujoukkoja. Silkalla sisulla. Tuo pieni sana on vaikea selittää ulkomaalaiselle, mutta silti se nousee aina esiin puhuttaessa Suomesta ja suomalaisuudesta. Ei siis lienee ihme, että myös suomalainen kirjallisuus on saanut siitä osansa.

Väinö Linnan romaani Täällä pohjantähden alla osa 1, kertoo Jussista ja Almasta ja heidän jälkeläisistään. Jussi on sisukas ja nuuka työmies. Romaanin alkuasetelmissa Jussi päättää pyytää rovastilta suomaata, johon rakentaisi torpan itselleen ja vaimolleen. Rovasti suostuu suullisesti sopimukseen, vaikkei mitään kirjallista solmitakaan. Niin Jussi alkaa raivata suota. Raivaustöitä varjostaa pelko maiden menettämisestä ja töiden hukkaan valumisesta. Mies on kuitenkin periksiantamaton ja torppa valmistuu hyvää tahtia. Pikkuhiljaa rakennus on asumiskelpoinen ja pihamaalle saadaan kotieläimiä. Alma synnyttää kolme poikaa, Akselin, Aleksin ja Akustin.  Torpan elämä kokee mullistuksia, kun rovasti vaihtuu ja taksvärkit lisääntyy, kylälle aletaan rakentaa talkoovoimin kansakoulua ja kun vuoden 1905 lakon johdosta Suomeen  tulee paremmat olot ja Pentinkulmalle perustetaan työväenyhdistys. Pappilan kylän talkoovoimia ja auttamistahtoa koetellaan monesti, mutta kaikesta selvitään ja yhteistyö palkitaan. Porvariston vaalivoiton jälkeen olot työläisillä huononee. Punakaarti kerää joukkonsa ja lähtee hyökkäykseen, Jussin pojat mukanaan. Rivit alkavat rakoilla, eikä yhteydenpito enää toimi. Vaikka tilanne näyttää epätoivoiselta, taistelee Jussin poika Akseli loppuun asti. Hän yrittää pitää taistelutahtoa viimeiseen asti yllä, mutta sota päättyy lopulta valkoisten voittoon. Akseli päätyy vankileirille ja hänen veljensä tapetaan. Sodan seurauksena orvoksi jää monia lapsia ja muun muassa kouluissa koetaan eriarvoisuutta lasten välillä.

Satu Piispa-Hakalan esikoisromaani Pieniä sankaritekoja kertoo lyhyemmästä ajanjaksosta, mutta on omalla tavallaan monimuotoisempi juoneltaan. Tarina rakentuu nuoren aikuisen, Annan ympärille. Kirjassa on monta kertojaa ja Annan elämä kietoutuu hauskojen sattumusten kautta heidän arkeensa. Anna on päättänyt pelastaa maailman pienillä ekoteoilla. Hän laskee kuluttamansa energian ja tekee kaikkensa saadakseen kulutuksen mahdollisimman pieneksi. Eräänä päivänä kaupunkiin avataan uusi tavaratalo. Avajaistarjouksena kauppa tarjoaa halpoja energiansäästölamppuja, mutta niissä on ostorajoitus taloutta kohden. Anna pyytää ihmisiä ostamaan lamppuja ja tuomaan hänelle rahaa vastaan. Yön pimetessä hän kiertää taajamissa vaihtamassa katulamppuihin energiansäästölamput. Toiminnallaan hän aiheuttaa naapurustossa hämmennystä ja jopa pelkoa. Anna ei välitä muiden mielipiteistä energiansäästövimmaansa kohtaan, vaan jatkaa päämääräänsä, maailman pelastamista kohti pienillä sankariteoilla.

Väinö Linnan ja Satu Piispa-Hakalan teoksia yhdistää periksiantamattomat henkilöhahmot. Jussi on periksiantamaton ja rakentaa torpan silkalla lihasvoimalla. Hänen pojastaan Akselista kasvaa samanlainen sisupussi, joka päättäessään jotain saattaa asian loppuun asti. Anna on myös sisukas. Hän varmasti tietää, ettei maailmaa pelasteta yhden ihmisen toimesta tai yhden päivän aikana. Silti hän tekee oman osuutensa ja jatkaa sinnikkäästi pelastamistoimiaan. Molemmista kirjoista voi löytää kliseisen suomalaisen luonteen. Jääräpäinen, taistelutahtoinen ja vaatimaton. Sisukas. Oliko sisukkuudesta hyötyä? Linnan romaanissa punakaarti häviää ja suuri osa kyläläisistä kuolee periksiantamattomuudesta huolimatta. Piispa-Hakalan romaanissa Anna ainoastaan vaikeuttaa omaa ja muiden elämää, eikä käytännössä vaikuta maailman energiankulutukseen kuin murto-osan verran. Palkittiinko sisukkuus?

Hätäinen ihminen voisi vastata, että se oli turhaa. Ei hyödyttänyt Annaa eikä pappilalaisia sisu, sama olisi ollut lopputulos ilmankin. Mutta mikä oikeastaan olisi ollut lopputulos ilman? Vaikka Väinö Linnan luoma Pappila koki paljon takaiskuja, sodan häviäminen suurimpana, olisi lopputulos voinut olla huonompikin. Jos Jussi ei olisi jatkanut sitkeästi torpan rakentamista, olisi perheen elämä ollut surkeampaa. Jos kyläläiset eivät olisi vaatineet parempia oloja ja lakkoilleet, olisi työläisiä sorrettu. Vaikka sodalta olisi saatettu välttyä, olisi porvaristo voinut viedä tilat ja kylän omistusoikeudet. Kyläläiset olisivat saattaneet jäädä ilman mitään. Perheet olisivat voineet luovuttaa, mutta heidän loppunsa olisi ollut entistäkin surkeampi. Entä Annan loppu? Eihän hänenkään taistelutahtonsa johtanut lopulta mihinkään. Mutta minkälaista Annan elämä olisi ollut ilman tuota henkistä paloa maailmanpelastusta kohtaan? Millaista elämä olisi ilman päämäärää? Joillekin tuo päämäärä on hyvä työ, perhe tai matkustelu mahdollisimman moneen paikkaan. Annalle se päämäärä on sinisen pallomme auttaminen. Vaikka tavoite voi tuntua saavuttamattomalta, voi siihen pyrkiminen tuoda lohtua ja iloa elämään. Anna on tyytyväinen saadessaan vaihdettua polttimot kaikkiin katulamppuihin. Sen jälkeen hän keskittyy uuteen pieneen tehtävään. Hänelle on tärkeää saavuttaa pieniä tavoitteita ja sen kautta lähestyä suurempaa kokonaisuutta.

Suomalaisessa sisukkuudessa ei ole kyse päämäärästä. Stereotyyppiseen suomalaiseen luonteeseen kuuluu sisukkuuden lisäksi vaatimattomuus, niinkuin kirjoissakin nousee esille. Jussi, Akseli tai Anna ei kukaan halua suurta tunnustusta tai palkintoa työstään. Tärkeämpää on saavuttaa pieniä asioita ja työnteko on kaiken perusta. Juuri sen takia sisu- käsite on vaikea selittää ulkomaalaiselle. Eikö palkinto olekaan tärkein? Ei ole. Tärkeintä on matka, ei päämäärä.

-Alina